perjantai 31. tammikuuta 2014

31.1.2014 Mitä seuraavaksi?

Tänään vietimme 1,5 tuntia Ulla-Maijan kanssa. Keskustelimme paljon siitä, miten saamme koottua kaiken tiedon yhteen sujuvasti ja kuinka loppuraporttimme sisältö rakentuu. Ulla-Maija ehdotti meille kahta erilaista vaihtoehtoa raportin tekemiseen. Ensimmäinen oli sellainen, että tarkastelemme aikaa erilaisista näkökulmista ja kokoamme ne raportissamme yhteen. Toinen sellainen, että luomme raporttimme niin, että pidämme mielessä koko ajan kuvitteellista oppilasta, jonka elämään vaikuttavista ajoista lähdemme kirjoittamaan.

Kelluke oli tapaamisessa vajaalla miehistöllä ja melko harvasanainen, mutta saimme kuitenkin paljon ideoita ajattomalle viikolle, jonka järjestäisimme koulussa. Tässä konkreettisia ideoita:


-          lauseita/väitteitä, joita käydään oppilaiden kanssa läpi, esim. "koulu vie kaiken ajan", "aika on katoavaista"

-          aikatilapolut (pohja netistä)

-          puhutaan oppilaiden kanssa ajan erilaisista laaduista, esim. joku tykkää perjantaista

-          kyseenalaistetaan normaalit koulun aikataulut

-          oppilaiden omat aikakäsitykset (esim. 50v. on jo ihan vanhoja)

-          vaahtokarkki esimerkki: syökö heti vai odottaako hetken ja saa toisenkin, pohdi millainen itse olet, esim. säästätkö aina parhaat karkit viimeiseksi vai syötkö ensimmäisenä?

-          mitä me voimme oppia lasten ajasta?

-          aikaharjoitus kuviksen avulla: miten piirrät ajan?

-          aikapäiväkirja (vrt. ruokapäiväkirja)

-          kirjoittamisharjoitus, jossa ei muita virikkeitä kuin paperi ja kynä

-          pelejä, leikkejä, roolileikki?
 
Viikonlopun aikana kaikki kellukkeen jäsenet lukevat kirjoja ja etsivät kiinnostavaa teoriaa. Ensi viikon Kelluke aloittaa taas toiminnalla. Menemme hevostallille ulkoilemaan ja mahdollisesti ratsastamaan. Tarkoitus on heittäytyä jälleen aikaan ja unohtaa sen kulku. Tästä lisää blogissa ensi viikolla!



                                                 Kiireetöntä viikonloppua kaikille! ;)

torstai 30. tammikuuta 2014

Väliarviointi 30.1.2014

Torstaipäivän ryhmätunti aloitettiin edellisellä kerralla muodostetuissa pienryhmissä. Perehdyimme tarkemmin näkökulmiamme tukeviin teoksiin ja haimme lisää lähteitä. Kartoitimme pienryhmissä teorian pohjalta nousseita käsitteitä jatkoa varten.

Päivän toinen tärkeä osuus oli ilmiömme väliarviointi, jonka olimme sopineet tekevämme kurssin alussa kontrolloidaksemme ilmiötämme ja käyttääksemme apuna lopullisessa arvioinnissamme. Arviointi tehtiin kokoamalla pikku porinoiden jälkeen porinoista nousseet "purut". Vastasimme seuraaviin kolmeen pääkysymykseen:

1) Missä onnistuttu?
                             Mielekäs aihe ja aiheen rajaus. Kaikki ovat kiinnostuneita aiheesta.
                             Työtapa toiminut hyvin ja mielekäs: kokemukset edellä 
                             Yhteinen reflektointi ja tiedon jakaminen
                             Toiminnan järjestäminen: spostit, tilat, itse toiminta, blogi...vastuunjako, suunnitelmallisuus.
                             Löydetty lähteitäà into lukea ja käsitteellistää
                            
2) Mitä halutaan vielä saavuttaa?
                             Lisäymmärrys teoriasta, käsitteellinen ymmärrys, teoretisointi
                             Miten aiheen voi ottaa käsittelyyn koulussa ja miten yhdistää oppiaineita, konkretia
                             Lisää kokemuksia, oman itsetuntemuksen kasvattaminen, siirtovaikutuksen maksimointi
                             Kokonaisuuden luominen: Aika-ilmiöstä eheä paketti
                             Ajaton viikko- suunnitelma
                                                         
3) Mihin pitää panostaa?
                             Käsitteellistäminen
                             Blogi
                             Yhtenäinen kokonaisuus ja paketin rajaaminen
                             Tiedonjakaminen mielekkäästi
                             Ajaton viikko
                             Toiminnan pysyttävä mukana

- Sen sijaan, että sanoisit: "Älä vain istu siinä ja tee jotain", meidän pitäisi sanoa: "Älä vain tee jotain vaan istu siinä.” (Zen mestari Tchich Nhat Hanh teoksessa Geography of Time, Robert Levine, 2006).

                             

28.1.2014 Kuinka hidasta nopeasti?


Vietimme ensin kaksoistunnin Riikan kanssa, ja sen jälkeen Liisan opastuksessa.

Aloitimme työskentelyn katsomalla TED Talks:n mielenkiintoisen pätkän In the Praise of Slowness (Carl Honore), josta saimme mielenkiintoisen näkökulman siihen, kuinka nykyään monia asioita koitetaan vauhdittaa. "Aika on rahaa", eikä sitä haluta tuhlata mihinkään "turhaan", vaan yhä lyhyemmässä ajassa koitetaan tehdä yhä enemmän. Honore esittää, ettei hyvän elämä ("good life") ja nopean elämä ("fast life") välttämättä ole sama asia.

Aloimme Riikan opastuksella pohtia aikaa erilaisista näkökulmista ja etsiä näkökulmaa tukevaa kirjallisuutta pienryhmissä. Yksi ryhmistä lähti tutkimaan aikaa sosiaalisena konstruktiona, toinen sitä, kuinka temperamentti vaikuttaa miten eletään aikaa, ja yksi ryhmä pohtii lasten (ja koulun) aikakäsityksiä.

Tunnelmaa kevennettiin Eila- mummon avulla :)



keskiviikko 29. tammikuuta 2014

27.1.2014 Hetki aikaa ikäihmisille

"Toiminta edellä" - näkökulmasta innostuneena suuntasimme heti viikon aloitukseksi Oulunkylässä sijaitsevaan Patolakotiin. Pääajatuksena oli lahjoittaa omaa aikaamme Patolakodissa asuville vanhuksille, ja siinä sivussa ehkä saada hieman käsitystä asukkaiden aikakäsityksistä ja merkityksellisistä hetkistä. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut varsinaisesti haastatella asukkaita, vaan pysähtyä ja olla hetki aidosti läsnä ilman suurempaa hyötytarkoitusta.

Vierailu sai pohtimaan monenlaisia asioita; vaikeasti muistisairaiden osastolla vierailleet kellut joutuivat miettimään, millainen voi olla merkityksellinen hetki ja kuinka aika jäsentyy, jos muistoja ei ole. Ajatuksia herätti myös hyvin erilaiset merkitykselliset hetket: jollekin merkityksellinen hetki saattoi olla toistuva hetki päivässä, toiselle taas elämään suuresti vaikuttanut tapahtuma. Merkitykselliset hetket saattoivat myös olla lyhyitä tai pitkiä: toiselle se oli pieni hetki oman läheisen aikaa, kun taas toinen koki merkitykselliseksi kokonaisen pitkän aikajakson elämästään.
 
 
Kelluke paikalla!
 
Reflektoidessa vierailuamme ymmärsimme entistä paremmin, miten erilainen ajan merkitys voi olla. Toinen voi kokea ajan kuluvan hyvin nopeasti, kun toinen kokee saman ajan todella pitkäksi. Aika käsitteenä sisältää hyvin monia eri ulottuvuuksia. Voidaan puhua kellonajasta, muistosta ja hetkestä, yhteiskunnan ajasta (esim. postmoderni aika), kultturisesta aikakäsityksestä ( esim. länsimaalainen aikakäsitys) tai vaikka sosiaalisesta ajasta. Aika voi olla pieni tarkoin määritelty hetki tai pidempiaikainen kokonaisuus.
 
Mietteitä Kellukkeella heräsi mm. siitä, miten helpottavaa on, kun päättää unohtaa kellon ja vain olla tässä hetkessä saaden "ajan katoamaan". Myös ajan antaminen ja ottaminen koettiin mielenkiintoiseksi käsitteeksi. Kuka tai mikä ottaa aikaa ja miten ja kelle sitä voi antaa? Aika käsitteenä sen moniuloitteisuutensa vuoksi on integroitavissa koulumaailmaan ja moniin eri aineisiin. Tämän lisäksi haluamme pohtia keinoja, miten ajan voi tehdä joustavammaksi myös koulukäytäntöjä koskien.

tiistai 28. tammikuuta 2014

23.1.2014 Toiminta edellä!

Kellut viettivät ensimmäiset 3 tuntia keskenään, myöhemmin tapasimme Ulla-Maijan. Aluksi olimme pienryhmissä, joissa pohdimme mikä meitä kiinnostaa ja mitä haluamme konkreettisesti tehdä. Tässä kolmen pienryhmän ehdotukset:


Ryhmä 1:
-          mindfulness, teoriaa
-          toiminnallisia harjoituksia ryhmän kesken
-          oivalluksia, oma matka – ryhmän matka

Ryhmä 2:
-          ajattomuus, hetkessä eläminen
-          omat flow-tilat, analysoidaan, etsitään yhtäläisyyksiä
-          luodaan ajatonta viikkoa/koulupäivää
-          erilaiset aikakäsitykset, vanhukset vs. lapset
-          ex-tempore hetket kadonneet?
-          kiire, kiireen tunne
-          mindfulness -> apua oppimiseen
-          vanhuksien haastattelu ajasta

Ryhmä 3:
-          ajaton viikko/päivä
-          miksi me ajatellaan, että se on järkevää? teoriaa
-          yhteiskunnan ja itsen kannalta
-          elämme itse ajattoman viikon
-          ajan antaminen vanhuksille


Tämän jälkeen huomasimme, että kaikilla on mielessä saman tyyppiset asiat. Kaikkia kiinnosti kiireettömyys, toiminnallisuus ja ajaton päivä tai viikko. 

Sen jälkeen alkoi haastava vaihe. Meidän piti päättää kuinka lähdemme käytännössä toteuttamaan ilmiötämme. Ryhmä oli selvästi erimielinen siitä, lähdemmekö teoria vai toiminta edellä. Toiminta edellä tarkoitti sitä, että ensin koemme asioita itse ja sen jälkeen pohdimme teoriaa toiminnasta heränneiden kysymysten avulla. Teoria edellä olisi tarkoittanut sitä, että ensin etsimme teoriaa, jonka jälkeen suunnittelemme toiminnalliset hetket. Lopulta äänestimme ja tulos oli enemmistön äänillä se, että menemme toiminta edellä. Tähän lopputulokseen todennäköisesti vaikutti paljon se, että halusimme nimenomaan itse kokea ilmiön, jotta voisimme siirtää sen myös tulevaisuudessa kouluun.


Näistä vaihtoehdoista äänestimme, alempi otettiin käyttöön.


Sitten tapasimme Ulla-Maijan, jolle kerroimme, että lähdemme työstämään ilmiötä toiminta edellä. Olimme miettineet edellisen tunnin lopussa, minkälaisia toiminnallisia harjoituksia haluamme tehdä. Alusta asti olemme pohtineet sukupolvien välistä kuilua ja sitä kuinka vanhukset ovat jääneet kaukaisiksi. Siksi koko ryhmä halusi lähteä tapaamaan vanhuksia ja keskustella heidän kanssaan nykyajasta, arvoista ja merkityksellisistä hetkistä. Heidi oli jo soittanut palvelutaloon jonne pääsisimme käymään heti tulevana maanantaina. Ulla-Maija antoi siis meille aikaa kehitellä tapaamistamme. Päädyimme siihen, että emme kirjoita muistiinpanoja paikan päällä ja pidämme tapaamisen melko avoimena ilman liiallisia suunnitelmia. Halusimme nimen omaan antaa vanhuksille meidän aikaamme ja olla hetkessä heidän kanssaan ilman kiirettä. Olimme jo useamman kerran pohtineet sitä, että usein elämä on suorittamista ja kaikella on lähes aina tavoite. Joten jos emme asettaisi liian tarkkoja tavoitteita, pystyisimme todennäköisemmin heittäytymään hetkeen kellumaan.


Tässä aikataulu- ja toimintasuunnitelman raakile.


 Ulla-Maijan tapaamisen aikana meille heräsi tällaisia kysymyksiä:
-          Mistä voimaannuttavia kokemuksia saa?
-          Onnistuuko heittäytyminen erilaisissa tilanteissa?
-          Tarvitaanko harjoittelua/tarvitseeko osata tehtävää asiaa ainakin jonkin verran, että uskaltaa heittäytyä ja osaa nauttia?
-          Millä tavalla keksiä omia vahvuuksia?
-          Rohkeus hypätä tuntemattomaan?
-          Miten oman ulottavaisuuden löytää?
-          Voiko suorittaa ajattomasti? Liittyykö aika ja suorittaminen yhteen?

-          Mitä ajattomuus on? Rutiinien rikkomista?
-          Mitkä ovat sinulle tärkeitä hetkiä? Hetkiä, joita et ikinä unohda?

22.1.2014 Kellukkeille tärkeät hetket

Tapasimme ensimmäistä kertaa liikunnan didaktikko Liisa Hakalan ja kerroimme hänelle ajatuksia aiheestamme, maikasta. Liisa oli antanut meille etukäteen luettavaksi artikkelin, jossa tarkasteltiin koululiikuntaa ja sen tavoitteita historiallisesta näkökulmasta (Kasvatus, /2/2012 171-181, Kujala, T. Hakala, S. Asanti, R. - Tämä hetki vai tulevaisuus - koululiikunta murroksessa). Artikkeli tuki aihettamme hyvin. Keskustelu siirtyi siihen, että jokainen meistä kertoi omat hetkensä, jolloin aika tuntuu lentävän siivillä tai aikaa ei silloin ole olemassakaan. Tässä kellukkeiden mainitsemia hetkiä/ajanvietteitä, jolloin aika jää huomiotta:


  •      sulkapallo
  •      luova kirjoittaminen
  •      yksittäiset pienet hetket
  •          ringette
  •           kaverin kanssa tapaamisen jälkeen bussissa istuminen
  •          seurakuntatoiminta 
  •           rumpujen soittaminen; etenkin keikoilla, leffat, kirjat, päihteet - keinona nollata
  •            fyysisestä kuormitus, piirtäminen koneella, luonnossa oleminen -> ärsykkeet on minimoitu (esim. hiihtäminen korvessa)
  •           tanssi, improvisaatio, luova tanssi
  •          jalka- ja lentopallon pelaaminen, tiskaaminen samalla musiikkia kuunnellen, draamatunnit
  •           hiihtäminen Lapissa
  •      tallilla käynti ja ratsastaminen

Huomasimme, että näille hetkille yhteistä oli itsensä ulkopuolelle jättäminen ja monesta tuntui tällöin voittamattomalta eli itseluottamus oli korkea. Ajattomuuden tunteeseen liittyi monella myös turvallisuudentunne sekä tunne siitä, että ei tarvinnut kyseenalaistaa omia kykyjään.

Tämän jälkeen meille heräsi ajatus kokeilla toistemme tärkeitä asioita. Lisäksi Liisa sai meidät pohtimaan ilmiötämme myös kiireettömyyden tai ajattomuuden kannalta. Virallisesti ilmiömme aiheeksi kehittyi viimeinkin siis aika.

Kellujen fiilikset tunnin jälkeen.

maanantai 27. tammikuuta 2014

20.1.2014 Aivotyötä ja muutoksia...

Tänään Kelluke vietti ilmiön parissa 6 tuntia. Ensimmäiset kaksi tuntia vietettiin vain ryhmän kesken pohtien sitä, mihin oltiin siihen mennessä päästy. Pyöriteltiin merkityksellisyys sanaa ja pohdittiin, mihin kaikki ovat viikonlopun aikana päässeet aiheen tiimoilta. Olimme saaneet vanhemmalta kasvatuspsykologian opiskelijalta Lauri Vaaralta muutaman artikkelin viikonlopun aikana luettavaksi. Keskustelimme yhdestä artikkelista ja saimme siitä lisää ajatuksia koskien ilmiömme sen hetkistä suunnitelmaa/aihetta: merkityksellisyyttä. Tunnelma oli ehkä hieman vässähtänyt viikonlopun jäljiltä, mutta välillä niin.



Tämmöinen meininki oli aamulla... :D

Ruokailun jälkeen tapasimme ensimmäistä kertaa Ulla-Maija Salon, joka auttaa meitä ilmiössämme yhteiskuntaopin osalta. Ulla-Maija aloitti tapaamisemme kertomalla, että olemme omien tapaamistemme aikana etääntyneet itseasiasta, ilmiöstä. Tämä pitikin kyllä paikkansa, sillä luulen, että kaikki ovat samaa mieltä siitä, että ajatuksia oli vaikka kuinka, mutta niiden saaminen sievään pakettiin tuntui mahdottomalta. Ulla-Maijan kanssa aloitimme melkoisen aivoriihen. Keskustelimme pienryhmissä siitä, mikä voisi oikeasti olla ilmiömme. Pitkien keskustelujen jälkeen, löysimme yhteisen kantavan teeman, aika. Ulla-Maija auttoi meitä selventämään ajatuksiamme ja pääsemään kiinni konkretiaan, kiitos hänelle siitä!

Tapaamisen jälkeen vietimme viimeiset 2 tuntia vielä oman ryhmämme kesken pohtien aikaa ja siihen liittyviä alakäsitteitä. Kun pyörittelimme erilaisia termejä, kuten minuuden rakentaminen, aika, merkitykselliset hetket ja niin edelleen, Solja keksi ajatuksen, joka miellytti kaikkia: maika. Sana, joka yhdistää sanat my ja aika eli minun aikani. Maika sisältää minuuden rakentumisen ja merkitykselliset hetket, joten siinä mielessä se on hyvä termi meille. Tähän siis jäimme ja keskiviikkona on seuraava tapaaminen liikunnan didaktikon Liisa Hakalan kanssa. Saa nähdä minkälaisia käännöksiä silloin taas tapahtuu! Sen olemme kyllä oppineet, että tämä todella on prosessi, jonka kulkua ei voi ennalta ennustaa! :D


Ideointia, ideointia!


Tässä lopputulos!

maanantai 20. tammikuuta 2014

Ilmiön aihe muhii


Mitkä asiat vaikuttavat maailman tilaan?
Tästä kaikki alkoi...

Ennen joulua OPS 2 -kurssilla lähdimme pohtimaan, mitä kaikkea opettajan tulisi tietää maailmasta voidakseen kasvattaa onnellisia ja pärjääviä yhteiskunnan jäseniä. Kiinnostuimme erityisesti talouteen ja ihmiskäsitykseen liittyvistä teemoista, jotka nousivat jatkuvasti keskusteluidemme keskiöön. OPS 2 -kurssilla nousi ajatus, että voisimme jatkaa alkanutta pohdintaa ilmiössä.

Maanantaina 13.1.2014 kokoonnuimme Kellukkeen kanssa brainstormaamaan tulevaa ilmiötä. Kokoon saatiin paljon huikeita ajatuksia, mutta mitään selkeää suunnitelmaa ei vielä tehty. Olimme valinneet ilmiömme oppiaineet, liikunnan ja yhteiskuntaopin, jo vuosi sitten ja onneksemme saimme todeta, että valitsemamme asiantuntija-apu sopii täydellisesti pohdintoihimme. Yhteiskuntaopin alueilla meitä ohjeistaa Ulla-Maija Salo ja liikunnassa Liisa Hakala. Lisäksi saamme kasvatuspsykologia ohjausta Riikka Hohdilta.

Maanantain aivoriihen tulos: 
  • Poliittinen vaikuttaminen
  • Yhteisöllisyys - pohdimme paljon kuilua eri ikäluokkien välillä: vanhukset ovat vanhainkodissa ja lapset päiväkodeissa. Samalla vanhuus ja kuolema muuttuvat lapsille ja nuorille vieraiksi ja pelottaviksi —> Voisivatko liikunta ja musiikki toimia sukupolvien yhdistäjänä esimerkiksi koululaisten vanhainkotivierailujen myötä? Voisiko itsensä paikantaminen osana sukupolvien jatkumoa lisätä yhteisöllisyyttä, ja mikä olisi liikunnan rooli?
  • Musiikki ja liikunta kuuluvat yhteen
  • Miten liikuntaa on opetettu - millaiset kasvatuspyrkimykset? —> Millaisia muutoksia tapahtunut? Nykyään kaikki istuvat…
  • Itsetunto ja minäkuva suhteessa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen
  • Kehollisuuden hyödyntäminen oppimisessa; lapset ja nuoret tarvitsevat liikuntaa kasvaessaan ja kehittyessään, toisaalta myös vanhukset elinkaaren toisessa päässä
  • Luovuuden ja heittäytymisen opettelu
  • Minäkäsitys, kehollisuus ja liikuntakokemukset - miten ne vaikuttavat yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja pystyvyyden kokemiseen?
  •  Liikunnanopetuksen vaikutukset yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen, osallisuuteen ja vaikuttamiseen? - Toisaalta myös liikunnanopetuksen vaikutukset minäkuvaan ja sitä kautta yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen, osallisuuteen ja vaikuttamiseen

Kuten listasta voi päätellä, ajatuksia ja aiheita oli paljon, eikä niistä osattu muodostaa vielä yhtä ilmiötä. Oli huojentavaa tavata seuraavana päivänä KP-ohjaajamme Riikka, joka kehotti meitä käyttämään ilmiöpaneelia apuna aiheen löytymisessä ja rajaamisessa.


Paneelin tehtävälista: hommaa paljon, aikaa vähän

Keskustelun avulla saatiin yllättävän helposti raamit paneelille, ja vastuu järjestelyistä jaettiin pienryhmille, jotka toimivat hyvin. Oli tärkeää päättää, mitä ryhmämme toivoi ilmiön alkupaneelilta, ja mitä sisältöjä paneelissa olisi. Asetimme tavoitteeksi Kellukkeen ja muiden osallistujien yhteistoiminnallisen ideoinnin aiheen tarkentumiseksi. Lähtömateriaaliksi meillä oli tarjota ylle kerätyt ajatukset.


Paneelin valmistelun pyörteissä

Paneelin valmistelussa oli paljon työtä, ja koko tilaisuus rakennettiin kasaan vain vajaassa viikossa. Kaikilla ei ollut samaan aikaan mahdollisuutta omatoimiseen työaikaan, mutta Kelluke sai homman hoidettua. Nopea työtahti oli melko stressaavaa ja osin turhauttavaa, mutta kun kaikki saatiin valmiiksi, olo oli ylpeä ja tyytyväinen. 


Kellukkeen fiilikset paneelin jälkeen

Paneeli sujui hyvin, ja kaikki tarjolla olleet porkkanat syötiin. Paikalle ei valitettavasti päässyt muita KP-ryhmiä, mutta ohjaajien  lisäksi paikalla olivat professori Kirsti Lonka ja tohtorikoulutettavat Niclas Sandström ja Lauri Vaara. Käytimme suuren osan paneelista pienryhmäpohdintoihin ja niiden purkamiseen. Odotettua rajausta ei oikeastaan tapahtunut, vaan sen sijaan saimme lisää uusia näkökulmia.

Heti paneelin jälkeen meillä oli OTR-kerta, jonka käytimme paneelissa heränneiden ajatusten kokoamiseen. Yllätykseksemme merkityksellisyyteen liittyvät teemat olivat keskiössä kaikkien pienryhmien ehdotuksissa.


Kellukkeen ajatuksia merkityksellisyydestä:

  • Bensiini, antaa voimaa jatkaa, pitää elämän auton pyörät pyörimässä
    • Jos olisi kaikki muu paitsi bensaa, ei pääse eteenpäin paitsi alamäessä!
  • Mikä on sun liekki?
  • Täydellisen hetken resepti, palo on ”sitä” hetkeä varten
  • Jos on ”hetkiä”, selviää huonoista vaiheista
  • Mitkä ovat sinulle tärkeitä hetkiä?
  • Määrittele merkityksellisyys - miten eri ihmiset määrittelevät?
  • Merkitysten luominen (positiivisia, negatiivisia)
  • Merkitykselliset hetket (muutoksia, muokkaavia tai vaikuttavia hetkiä)
  • Tuo nautintoa/iloa, antaa elämälle tarkoituksen

Tueksi saimme vielä artikkelivinkin: Uusi oppiminen (Kasvun ajattelutapa opettajilla ja vanhemmilla - Tapaustutkimus suomalaisista kouluista, tutkijatohtori Elina Kuusisto & professori Kirsi Tirri, Helsingin yliopiston Opettajankoulutuslaitos)

Odotamme innolla tulevaa!
T. Eka blogitiimi eli Piia, Marjo ja Heidi

P.S. Blogi on nykyään julkinen kaikille!

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Ilmiöblogi on luotu!

Toistaiseksi tämä ilmiöblogi on vielä vain Kellukkeen luettavissa, sillä en ole ihan varma, mitä julkisuusasteesta on sovittu tai miten valokuvien kanssa toimitaan. Tästä lähtee!

Piia