Esitys herätteli koulun kiireiseen ilmapiiriin draaman keinoin. Saimme mm. kokea, miltä tuntuu yrittää opiskella, jos opettaja antaa tehtävän tekemiseen tiukan aikarajan ja painostaa nopeuteen kaikin keinoin. Vaikka tilanne kelluja nauratti, muisti valitettavan moni samankaltaisia tilanteista omilta kouluajoiltaan tai luokista, joissa oli tehnyt sijaisuuksia. Teimme vastuuryhmän johdolla myös pieniä improvisoituja näytelmiä. Ne saivat Kellukkeen pohtimaan, kuinka erilaisia hetkiä koulupäivään mahtuu ja miten erilailla oppilaat voivat ne kokea.
Luimme myös yhdessä otteen "Aika se vaan on niin oleellista" nimisestä pro gradu -tutkielmasta. Siinä esitellyt tutkimustulokset kertovat, että tiukka aikataulu saa oppilaissa aikaan voimattomuuden tunteita. Tutkielman mukaan koulu opettaa huomaamattaan lapsia ajattelemaan, että aika on kuin rahaa ja sitä tulisi yrittää jatkuvasti käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Tällaisen aikasosiaalistaminen johtuu gradun mukaan koulun pyrkimyksestä kasvattaa hyviä, kuuliaisia kansalaisia. Nykyaikana yhteiskunnassa tarvittava osaaminen on hyvin erilaista kuin ennen - siksi myös koulun tulisi muuttaa aikaan liittyviä toimintatapojaan.
Esityksessä oli erittäin tärkeitä huomioita ajasta koulukontekstissa. Aikaa koulukontekstissa tutkinut ryhmä kertoi esimerkiksi, että opettajan opetuspuheen ja toiminnan luokassa on oltava rauhallista - tällöin oppilas kokee, että hänellä on aikaa tutkia ja pohtia opiskeltavia asioita omassa tahdissaan. Pienryhmän lukeman materiaalin mukaan lasten tulisi myös saada tehdä työnsä loppuun. Vain silloin he voivat kokea oppimisen iloa. Ikävä kyllä valitettavan monessa koululuokassa opettaja on aikatauluja ja rutiineita pilkuntarkasti noudattava ylituomari, joka ei anna lapsille tilaa vaikuttaa ja olla luovia.
Mielenkiintoinen esityksessä esiin tullut käsite oli myös mikroflow. Mikroflown oppilas voi saada vaikkapa kirjan sivujen rullauksesta tai pyyhekumeista tornin rakentaessaan. Usein tämän kaltainen toiminta kielletään häirintänä. Puuttuminen saattaa kuitenkin todellisuudessa saada negatiivisia muutoksia niin psyykkisissä kuin kognitiivisissakin toiminnoissa (esim. hermostuneisuuden lisääntyminen).
Pohdimme paljon sitä, miten opettaja saisi luotua luokkaan rauhallisen ilmapiirin, jossa jokainen saa keskittyä tekemään tehtävänsä loppuun. Mieleemme tuli esimerkiksi oppilaiden jakaminen pieniin lukuryhmiin. Ajattelimme myös, ettei nopeudesta saa millään lailla palkita - nopeasti tehtävistä suoriutuneelle tulee tarjota innostavaa tehtävää, joka ei kuitenkaan liiaksi houkuta muita.
Aiheeseen voi tutustua lisää seuraavissa lähteissä:
- Laine, K. 2011. Koulukuvia - Koulu nuorten kokemistilana. Jyväskylä: Kopijyvä Kustannus Oy.
- Rantala, T. 2006. Oppimisen iloa etsimässä. Jyväskyä: PS-kustannus.
- Kortemäki, T. & Sinervä, S. 1999. "Aika se on niin oleellista". Kahden kyläkoulun 5. -6. -luokkalaisten aikakäsityksiä sosiaalipsykologisesta näkökulmasta. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti