Maanantaina 3.11. kokoonnuimme yhteen ensimmäistä kertaa yli kahteen viikkoon. Alun fiiliskierroksella monien ryhmäläisten puheista kävikin ilmi, kuinka "tauon" aikana ilmiömme oli jäänyt ajatuksissa sivummalle muiden opintojen painaessa täysillä päälle. Tästä alkaisi kuitenkin "loppukiri" kohti kuukauden päässä siintävää lopetuspaneelia. Paljon työtä on vielä tehtävänä, joten alun fiilistelyn jälkeen ryhdyimme töihin.
Tapaamiskerran tavoitteena oli kehittää ilmiön käsityön osuudessa suunnittelemaamme Suomen Varat -näyttelyä. Aiemmin tutkivan yhteisöllisen suunnittelun mallin (Seitamaa-Hakkarainen ym., 2001; 2010) pohjalta luomamme raamit nostettiin nyt uudelleen tarkasteluun. Olimme saaneet jo ennen tapaamista käsityön didaktikolta ajatuksia luomiemme raamien kehittämiseksi ja valmistautuneet tapaamiseen pohtimalla millaisia rajauksia tehdä projektiin ja kuinka hyödyntää yhteisöllisyyttä osana projektia.
Aluksi pohdimme käsityöprojektin toteuttamiseen käytettäviä opetusmenetelmiä. Motivaation herättämiseksi oppilaissa, päätimme käyttää prosessidraamaallisia menetelmiä osana projektia. Käytännössä luomme kehyskertomuksen, joka jatkuu läpi projektin. Draaman keinoin toteutettuna opetus saadaan nähdäksemme toteutettua niin, että oppilaan motivaatio säilyy läpi projektin. Kehyskertomukseen on tarkoitus luoda aloitustilanne, jossa ulkomaisten vaatteiden ja niissä käytettyjen materiaalien tuonti Suomeen on lakkautettu. Suomi on siis täydellisessä kauppasaarrossa. Oppilaat (oppilasryhmät) saavat kehyskertomuksessa roolit "asiantuntijoina", joiden on ratkaistava ongelma: "Kuinka saada vaatteita suomalaisille vallitsevassa tilanteessa?". Kehyskertomuksen jatkokehittely päätettiin jättää seuraavien tapaamisiemme aiheeksi.
Teimme kaksi tärkeätä rajausta projektiin. Päätimme rajata oppilaiden käsityön tuottamiseen liittyvät tehtävät Suomesta löytyviin materiaaleihin ja niiden hyödyntämiseen. Päätimme siis, ettei jo olemassaolevia vaatteita lähdetä tuunaamaan, vaikka "asiantuntijaryhmät" saattavatkin löytää tuunaamisen ratkaisuna tutkimusongelmaansa. Tuunaamisesta voidaan kyllä hakea tietoa ja käydä opetuskeskustelua tuunaamisen mahdollisuuksista, mutta materiaalioppiin tähtäävän tavoitteen vuoksi itse tuunaaminen rajataan projektista ulos. Näin ollen projektissa keskeiseksi nousee nimenomaan Suomesta löytyvät materiaalit ja vaatteiden valmistaminen niistä. Yhtenä tarkastelun lähtökohtana on kuitenkin jo olemassaolevissa (ulkomailtakin tuoduissa) vaatteissa käytetyt materiaalit ja niihin tutustuminen. Tätä kautta saadaan oppilas huomaamaan, kuinka monet vaatteissa käytetyt materiaalit eivät ole saatavissa Suomesta.
Toinen tekemämme rajaus koski "taiteellista aspektia". Onko vaatteiden oltava oikeasti käyttökelpoisia vai voidaanko myös käyttää esim. paperia tai roskia materiaalina vaatteiden valmistuksessa? Päätimme, että "asiatuntijaryhmä" voi osana projektiaan toteuttaa kokeiluja erilaisten (kaikenlaisten) materiaalien käyttökelpoisuudesta. Tämän eduksi katsottiin se, että kokeilemalla ja toteuttamalla voidaan todeta nopeasti ja konkreettisesti materiaalin käyttökelpoisuus tai -kelvottomuus. Tätä kautta päästään luontevasti ongelman uudelleenmäärittelyyn, uusiin tiedonhakuihin ja syvempään tietämykseen materiaalien ominaisuuksista.
Rajaukset tehtyämme syvensimme tutkivan yhteisöllisen suunnittelun mallin (Seitamaa-Hakkarainen ym., 2001; 2010) avulla projektin toteuttamisen vaiheita. Käytimme aiemmasta "raamien luontiin" käytetystä mallista poiketen uudempaa versiota mallista, jossa vaiheiden kuvaukset ovat kattavammat ja selkeämmät ("suomennettu"). Pääsimme työskentelyssä hyvään alkuun ja tarkoituksena on jatkaa projektin kehittelyä seuraavissa tapaamisissa. Samalla on tarkoitus miettiä, sitä kuinka laajaksi projekti halutaan luoda tuntimäärältään ja miten projektin eri vaiheita aikataulutetaan.
Käsityöprojektin yhteisöllisyyteen liittyen pohdimme, voisiko tiedonjaossa hyödyntää yhteistä verkkoalustaa (Fronter tai vastaava), jonka kautta tieto jaetaan oppilasryhmien (ja opettajan) välillä. Toinen projektin yhteisöllistä luonnetta edistävä pohdinnan aihe oli oppilaiden tuotosten yhdistäminen asukokonaisuudeksi, jota suunniteltaessa olisi tärkeätä ottaa huomioon muiden ryhmien suunnittelemat tuotokset. Samalla tiedon jakamisen taidot korostuisivat. Nämä pohdinnat jätimme vielä "leijumaan ilmaan", joten projektin yhteisöllisyyttä korostaviin ratkaisuihin palaamme vielä projektia edelleen kehitettäessämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti