Aivomyrskyä ja arviointia

Keskiviikkona 15.10.  saimme singaporelaisen vierailijan seuraamaan ilmiötuntiamme. Saimme kuulla Singaporen koululaitoksesta ja  vierailijamme halusi kuulla myös meidän opinnoistamme. Etenkin häntä tuntui kiinnostavan tapamme esitellä ideoitamme toisillemme tyrmäämättä kenenkään ideaa.

Keskustelimme pitkään "Kestävä tulevaisuus" kokonaisuuden oppilaiden arvioinnista ja saimme todeta jälleen kuinka haasteellista oppilaiden arviointi tällaisessa ilmiölähtöisessä oppimisessa on. Pohdimme vaihtoehtona oppimispäiväkirjaa, jolle luotaisiin yhteiset raamit. Oppimispäiväkirjaan sisältyisi myös oppilaiden itsearviointia. Jätimme asian kuitenkin vielä hautumaan, koska totesimme, että ennen arviointitavan päättämistä on tärkeämpää tarkentaa jaksosuunnitelman kokonais- ja osatavoitteita.

"Positiivist läppää" Mäntymäen koululla

Kävimme maanantaina 13.10. Kauniaisessa sijaitsevassa Mäntymäen koulussa, jossa pääsimme järjestämään kolmelle kuudennelle luokalle teemapäivää. Teemapäivän aikana käsittelimme ulkonäköön ja vaatteisiin kohdistuvia ennakkoluuloja ja tulemaan niistä tietoisiksi. Toimimme luokissa ohjaajapareittain ja tätä varten saimme avuksemme Soljan ja Kaisan toisesta pienryhmästä.

Aloitimme päivän  yhdessä kaikkien kutosten kesken rikkomalla jäätä yhteisen Henkselihousut-hassutteluleikin parissa. Tila saatiin sekasorron partaalle hetkessä hetkessä, kun noin 60 oppilasta ja ohjaajaa sinkoili päättömästi aulatilassa. Jälkikäteen ilmeni, että tilanne oli herättänyt erilaisia tuntemuksia ohjaajissa. Toiset kokivat tilanteen kaaosmaisena ja hämmentävänä, kun taas toiset kokivat sen toimivan juuri tarkoituksenmukaisesti, tunnelmaa rentouttaen.

Leikin jälkeen jakauduttiin kolmeen sekaryhmään ja siirryttiin luokkiin. Luokissa syvennyttiin hahmotyöskentelyyn, jossa oppilaat pääsivät pienryhmissä ”antamaan elämän” valokuvan henkilölle pelkästään ulkonäön perusteella. Oppilaita haastettiin myös pureutumaan syvemmin hahmon ajatusmaailmaan ja miettimään onko siinä ristiriitaisuutta hahmon ulkonäön ja puheen kanssa. Tässä työskentelyn vaiheessa huomasimme ohjaajina, kuinka haasteellista on saada oppilaat asettumaan toisen asemaan ja ajattelemaan pintaa syvemmältä. Totesimme, että työskentely olisi vaatinut enemmän aikaa. Toisille näytti olevan myös haastavaa työskennellä vieraampien oppilaiden kanssa. Toisaalta toiset oppilaat näyttivät pitävän sekaryhmissä toimimisesta.

Seuraavalla tunnilla syvennyttiin hahmojen maailmaan draaman keinoin. Hahmot laitettiin kohtaamaan erilaisissa tilanteissa ja paikoissa, joissa hahmojen välille syntyi ristiriitoja. Oppilaat pääsivät esittämään kohtaukset valitsemallaan tavalla (patsas, näytelty kohtaus, pantomiimi etc.) ja ohjaajat herättelivät niistä keskustelua. Keskusteluissa oppilaat muun muassa kertoivat omia kokemuksiaan vastaavanlaisista tilanteista, miettivät kuinka voisivat itse vaikuttaa tilanteiden kulkuun ja pohtivat mitä hahmot voisivat ajatella tai sanoa. Yhden ryhmän kohdalla hedelmällinen keskustelu virisi siitä, miten ulkonäkö vaikuttaa auttamishalukkuuteen. Kaiken kaikkiaan ohjaajien kesken juuri päivän aikana käydyt keskustelut oppilaiden kanssa koettiin päivän tärkeimmäksi anniksi.

Päivä päätettiin yhteisesti kaikkien luokkien kesken kuulemalla palautetta päivästä oppilailta asettamalla paperi keskelle lattiaa ja pyytämällä oppilaita ottamaan paikkansa tilassa suhteessa paperiin siten, että mitä lähemmäksi paperia asettuu, sitä miellyttävämmäksi on päivän kokenut. Ohjaaja kulki tilassa ja asettaessaan käden oppilaan olkapäälle, hän pyysi tätä kertomaan tuntemuksistaan lyhyesti. Saatuja kommentteja:

”Ihan erilaista, kuin viime vuosina. Ja positiivisella tavalla.”

”Ihan kivaa.”

”Olis ollu kivempi tehdä tuttujen kanssa.”

”Aika sellast läppää, positiivist läppää.”

”En mä tiedä. No, nakkivene.”

”Kivaa.”

Jäimme päivän päätteeksi keskustelemaan päivästä ja kuulemaan jokaisen ryhmän kokemuksista. Huomasimme, kuinka suuri vaikutus ryhmän ja pienryhmän keskinäisellä dynamiikalla oli toiminnan sujuvuuteen. Ilmeni, että meillä oli ollut kolme täysin erilaista ryhmää. Jossain ryhmässä osallistuminen toimintaan oli aktiivista ja toiminta eteni suunnitelmien mukaisesti, kun taas toisessa ryhmässä osallistujien oli vaikeampaa heittäytyä toimintaan, minkä vuoksi suunnitelmia päädyttiin muuttamaan. Huomasimme myös kuinka haastavaa on saada herätellyksi keskustelua ilman, että syöttää sanoja oppilaiden suuhun. Myös oikeaan asiaan tarttuminen koettiin vaikeaksi. Muun muassa näiden asioiden vuoksi oli helpottavaa työskennellä luokassa pareittain, jolloin molemmat saivat tukea toisistaan ohjaustilanteissa.

Jälkikeskustelussa heräsi tarve koota päivä esimerkiksi mielipidejana-harjoituksen tms. avulla, jolloin oppilaat pääsisivät itse pohtimaan käsiteltyä aihetta vastaamalla erilaisiin väitteisiin kyllä/ei. Yksi ryhmistä oli käyttänyt kyseistä janaa ja huomannut sen toimivaksi. Muutenkin koimme tärkeäksi, että päivän päätteeksi käsiteltyä teemaa sanoitetaan ”me-hengessä”, eikä opettajamaisena paasauksena. Tämä koettiin kuitenkin haastavaksi asiaksi, jota tulisi harjoitella lisää.

Teemapäivän seurauksena saimme lukuisia uusia ideoita ja muutosehdotuksia jaksosuunnitelmamme kolmeen viimeiseen tuntiin. Huomasimme myös, että kolme oppituntia on tavattoman lyhyt aika tämän kaltaisen aiheen työstämiseen ja joudummekin miettimään, kuinka rajata aihetta. Saimme jälleen todeta, ettei ole niin valmista ja hyvää suunnitelmaa, etteikö sitä tarpeen tullen kannattaisi soveltaa.

Kaiken kaikkiaan olimme tyytyväisiä teemapäivään ja koimme sen ainutlaatuisena oppimiskokemuksena. On tärkeää välillä opintojen ja hienojen suunnitelmien keskellä päästä hetkeksi kiinni todelliseen kouluarkeen. Olisikin toivottavaa useamman kurssin puitteissa käväistä koulumaailmassa.

Terkuin: Marjo, Viivi, Annina ja Heidi

Kirjallisuuden koontia

Päätimme lukea ilmiömme kannalta olennaista kirjallisuutta ja kokoonnuimme tarkastelemaan yhdessä kirjallisuuden antia. Vaikka jokainen Kellukelainen omalla taholla on käyttänyt erilaisia lähdeaineistoja tarpeensa mukaan oli kuitenkin mielestämme tärkeätä, että valitsemme joitakin lähteitä, joihin kaikki tutustuvat. Näin loimme yhteisen tietopohjan ilmiöllemme.

Yhteinen lukemistomme koostui kolmesta osasta. 1)Tutkiva oppiminen käytännössä (Hakkarainen, Bollström-Huttunen, Pyysalo, Lonka, 2004) kirjasta luimme luvun, jossa kuvailtiin tutkivan oppimisen toteuttamista käytännössä "Esineet ennen, nyt ja tulevaisuudessa"- hankkeessa. 2) Luimme Kaisu Mälkin artikkelin Building on Mezirow´s Theory of Tranformative Learning: Theorizing the Challenges of Reflection (2010). 3) Rinna Saramäen kirjasta Hyvän mielen vaatekaappi (2014) luimme ensimmäisen pääluvun, Pahan mielen vaatekaappi. Kaksi ensin mainittua antoivat meille ymmärrystä oppimisesta sekä auttoivat tarkastelemaan ilmiötämme kasvatuspsykologian näkökulmasta. Kolmas lähde antoi meille tietoa ilmiömme punaiseksi langaksi valitsemastamme teemasta, vaatteista.

Käytimme kunkin kirjan käsittelyyn erilaista menettelyä. Tutkivasta oppimisesta käytännössä keskustelimme, Pahan mielen vaatekaapista väittelimme ja reflektion haasteita käsittelevästä artikkelista "flingasimme" pienryhmittäin. Jäkimmäisessä saimme myös asiantuntijaapua kirjoittajalta.

"Esineet ennen, nyt ja tulevaisuudessa"- hankkeesta keskustellessamme ei noussut aluksi esiin kovinkaan paljon uutta tai sellaista mielenkiintoista, jota emme olisi jo tienneet tutkivasta oppimisesta. Esimerkkitapaus oli mielestämme myös hieman "out of date". Esimerkkitapauksen lukeminen siivitti ryhmän kuitenkin palaamaan tutkivan oppimisen mallin tarkasteluun ja edelleen siitä johdetun tutkivan suunnittelun mallin työstämiseen. Loimme perustan Suomen Varat -näyttelyn suunnittelu- ja toteuttamisprosessille mallia käyttämällä:
  

•Designkonteksti: Suomi kauppasaarrossa -> muuttunut tilanne: vain Suomesta löytyvät luonnonvarat ovat käytössä

•Designhaaste: Tehdä vaatteet Suomesta löytyvistä materiaaleista. Mitä materiaaleja Suomesta löytyy, joista vaatteita voidaan valmistaa?

•Oma designidea: Uuden vaatteen suunnittelu

•Idean arviointi: Voiko vaatteet toteuttaa käyttämällä Suomesta löytyviä materiaaleja?

•Uusi informaatio: Hankitaan tietoa materiaaleista ja niiden soveltuvuudesta käytettäväksi vaatteessa.

•Ongelman uudelleenmäärittely

•Uusi designidea: Ilmenneet haasteet huomioitu ja tehty uusi suunnitelma näiden valossa.

Seuraavaksi käsittelimme Pahan mielen vaatekaappia. Tämä kirjan osio käsitteli vaateteollisuutta lähinnä kuluttajan näkökulmasta, mutta antoi samalla kosolti tietoa vaatteen elinkaaresta, tuotannosta ja tuotannon moniportaisuudesta, muodista, eettisyydestä, työoloista, valmistusmateriaaleista jne. Koimme lukemamme hyödylliseksi ja ajattelua herättäväksi. Käsittelimme lukemamme jakautumalla kahteen pienryhmään ja väittelemällä kirjasta kummunneista neljästä väittämästä: 1)  Suomen kannattaisi panostaa vaateteollisuuteen, 2) On eettisempää ostaa luonnonkuituvaatteita kuin tekokuituvaatteita, 3) Tiedonkulun parantaminen on yksinkertainen ratkaisu tehdä vaateteollisuudesta eettisempää, 4) Kuluttaja voi vaikuttaa ompelijan palkkaan.

Väittely koettiin hauskaksi ja hyödylliseksi tavaksi tarkastella ilmiöitä. Väittelyn kautta löytyi uusia näkökulmia ilmiön tarkasteluun ja samalla havainnollistui vaatteisiin liittyvien ilmiöiden monimutkaisuus ja se, ettei kysymyksiin aina ole yksiselitteisiä vastauksia.

Kolmannen lukutehtävämme (Building on Mezirow´s Theory of Tranformative Learning: Theorizing the Challenges of Reflection (Mälkki, 2010) tarkastelua helpotti artikkelin kirjoittajan läsnäolo. Olimme jo ennalta saaneet vinkkejä, siihen kuinka artikkelia voisimme tarkastella ja nyt saatoimme myös esittää tarkentavia kysymyksiä artikkeliin liittyen. Aluksi itseohjauduimme pienryhmiin "flingaamaan" yhteiseen näkymään mietintöjämme kolmesta näkökulmasta: 1) Mikä oli jäänyt epäselväksi? 2) Mistä erityisesti olimme kiinnostuneita artikkelista? ja 3) Kuinka voisimme hyödyntää artikkelista saamaamme tietoa omassa ilmiössämme? Tämän jälkeen keskustelimme ja esitimme olettamuksiamme lukemastamme sekä kysyimme kirjoittajalta epäselväksi jääneistä käsitteistä, Merkitysperspektiivin käsite aiheutti kenties eniten pohdintaa ja laajensimme keskustelua kohderyhmäämme (6.luokkalaiset) koskevaksi. Pohdimme muun muassa millaisella kehityspsykologisella tasolla 12-vuotias on, millainen merkitys kasvuympäristöllä on merkitysperspektiivin kehittymiselle ja kuinka opettaja voi tai toisaalta kuinka tulisi ottaa opetuksessaan huomioon lapsen tai nuoren kulttuurissosiaalisesti kehittyvä mieli. Saimme  vielä myös nähdy lyhyen videon kirjoittajan tapaamisesta tranformatiivisen oppimisenteorian kehittäjän, Jack Mezirown, kanssa. Kaiken kaikkiaan asiantuntijuuden hyödyntäminen tässä kohtaa osoittautui jälleen tärkeäksi ilmiömme kehittymisen kannalta.

Vaatteen matka Vantaalle

Kävimme toteuttamassa ekologiseen kestävyyteen keskittyvän ryhmän ensimmäistä oppituntia kahden kuudennen luokan vieraana keskiviikkona 8.10. Miljöönä oli pieni koulun jumppasali, jossa oppilaat istuivat lattialla ja opettajaopiskelijat heiluivat milloin missäkin.

Oppitunti alkoi arvausleikillä. Olimme tuoneet mukanamme erilaisia vaatteita, joiden valmistusmaata arvuuttelimme oppilailla. Niin teknisen urheilupaidan, puuvillaneuletakin kuin villapaidankin kohdalla monet arvauksista sijoittuivat Aasiaan päin.

Tavoitteenamme oli herätellä oppilaita pohtimaan, mistä oma vaate on alun perin tullut, ja mitä vaiheita sen matka kaupan hyllylle on sisältänyt. Seuraavaksi oppilaat saivatkin arvata jonkin oman vaatteensa valmistusmaan, ja arvaukset tarkistettiin mahdollisesti vaatteista löytyvistä pesulapuista. Yllättävän monesta vaatteesta ei löytynyt tietoa valmistusmaasta, vaikka pesuohjeita löytyi monen lapullisen verran.

Jokainen sai kirjoittaa oman vaatteensa valmistusmaan post-it-lapulle ja sijoittaa lapun oikeaan kohtaan kartalle. Oppilaat, joiden vaatteista valmistustietoa ei löytynyt, sijoittivat tyhjän lapun kartan yläreunaan. Myös "mysteerivaatteiden" määrä oli arvokas tieto!

 

 

Vaatteiden tutkiminen, lappujen kirjoittaminen ja oikean maan etsiminen kartalta kaverien avustuksella olivat selkeästi oppilaille mielekästä ja kiinnostavaa puuhaa! Lappujen kiinnityksen jälkeen joukko poikia jäi vielä tutkailemaan, mistä luokkakavereiden vaatteet olivat peräisin. Toiminnallisen hetken jälkeen istuttiin yhdessä alas kartan edustalle ja pohdittiin, miksi niin suuri määrä lapuista oli sijoitettu kauas Suomesta. Samalla huomattiin, että toisaalta monien vaatteisiin oli merkitty valmistusmaaksi eurooppalainen valtio, ja keskusteltiin kauttakulkumaiksi nimitettävistä maista: saako valmistusmaaksi ilmoittaa Saksan, jos siellä lähes valmiiseen vaatteeseen ommellaan kiinni enää pesulappu?

 

Oman vaatteen tutkiminen ja kartan kanssa työskentely olivat selkeästi tunnin kohokohdat oppilaille. Yhdessä kartan tutkiminen opettajohtoisesti opetuskeskustelun rinnalla ei ollut hittiainesta, mutta toisaalta ainakin erään oppilaan päässä heräsi aiheeseen liittyvä tärkeä kysymys: "Miksi pitää tietää, mistä vaatteet tulevat?"

 

Toiminnallisen osion vetovoima ei sinänsä yllättänyt meitä, mutta antoi entistä enemmän vahvistusta ja rohkaisua kehittää opintokokonaisuutta, jossa oppilaat saavat itse tutkia ja kehitellä ideoita!

Jaksosuunnitelman tekemistä

Tapasimme 7.10. maantiedon didaktikon Hannelen, joka auttoi meitä valtavasti jaksosuunnitelmamme tekemisessä. Tunnin alussa fiiliskierros (jokainen kertoo vuorollaan sen hetkisen tunnelmansa) paljasti, että lähes kaikki kellut olivat väsyneitä, ahdistuneita ja ylikuormitettuja. Alku ei siis ollut mikään innostavin! Kun kuitenkin aloimme hommiin, niin saimme paljon aikaan ja lopputunnista osalla oli niin mieletön flow päällä, etteivät halunneet ollenkaan lopettaa työskentelyä.

Tavoitteenamme on siis luoda 6-luokkalaisille 10 oppitunnin pituinen jaksosuunnitelma, joka olisi osa ympäristöopin opetusta. Aloitamme jakson käymällä läpi ekologista kestävyyttä: missä vaatteesi on tehty, mistä raaka-aineista se on tehty jne. Sen jälkeen siirrymme taloudelliseen kestävyyteen: miksi ihmiset ostavat kaikista ympäristöhaitoista huolimatta niin paljon, miksi toiset vaatteet ovat kalliita ja toiset halpoja jne. Viimeisenä osiona on sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys: mitä luulemme tietävämme ihmisestä pukeutumisen perusteella, hyväksymmekö kaikkien vaatetuksen jne. 

Hannelen tapaaminen auttoi kaikkia pienryhmiä etenemään todella paljon omissa suunnitelmissaan. Työskentelimme tunnilla siten, että Hannelella oli "klinikka", jonne jokainen pienryhmä meni vuorollaan esittelemään tuntisuunnitelmiensa raakileita. Jokaiselle pienryhmälle tulee siis suunniteltavaksi 10 oppitunnin jaksosta 3 oppituntia. Viimeinen projektin yhteenkokoava 10. oppitunti suunnitellaan yhdessä. Oli hienoa, että apuna oli joku, joka näki suunnitelmamme ulkopuolelta ja pystyi katsomaan pienryhmien suunnitelmia kokonaisuutena. Meille eri aihealueiden yhteenkokoaminen on välillä tuottanut haasteita, koska emme ole ehtineet tavata tarpeeksi yhteisesti ja omaa tekemistään on hankala katsoa ulkopuolisen silmin. 

Hannele muistutti meitä myös erittäin tärkeästä asiasta, joka usein meinaa unohtua: kuinka oppilaiden oppimista arvioidaan jakson aikana? Tai miten kerätä informaatiota heidän työskentelystään, jotta voimme myöhemmin arvioida heidän osaamistaan ympäristöopin alueella. On tärkeää, että arviointia toteutetaan ympäri vuoden, eikä vain viikko ennen numeroiden antamista, jolloin numerot saattavat valikoitua oppilailla, mitä erikoisimmin perustein. Tämä asia jäi siis toistaiseksi vielä hautumaan, mutta yritämme keksiä jonkin mielekkään tavan kerätä tietoa oppilaiden kehityksestä jakson aikana.

Tunnin jälkeen jäi hyvä fiilis ja sellainen olo, että tästä tulee vielä hieno kokonaisuus. Harmittaa, ettemme pääse vielä oikeasti toteuttamaan koko ilmiötä. Pystymme vain kokeilemaan muutamia tunteja jaksosuunnitelmastamme eri 6-luokkien kanssa. Aina kun joku pienryhmä on käynyt toteuttamassa jonkun tuntisuunnitelman, kirjoittavat he siitä päivityksen, joka julkaistaan myöhemmin blogissa. Lisäksi kaikki tuntisuunnitelmamme tullaan julkaisemaan blogissa, jotta "Kestävä tulevaisuus" -projektimme olisi kaikkien toteutettavissa. 

Sukellus sipulivärjäykseen

Maanantaina 6.10. lähdimme tutustumaan lankojen värjäyksen ihmeelliseen maailmaan. Idea lankojen värjäyksestä lähti Suomen varat –näyttelyä ideoidessa. Lähtökohtana oli tutustua omavaraiseen vaatetuotantoon tavalla, joka voitaisiin helposti toteuttaa koulussa. Värjäysmateriaaliksi valikoitui kaikille tuttu ja helposti saatavilla oleva sipuli!

Värjäysprosessi alkoi 100% villalankojen vyyhdittämisellä. Samaan aikaan laitettiin sipulipadat porisemaan. Toisessa kattilassa kiehuivat tavallisen sipulin- ja toisessa punasipulinkuoret. Jännittyneinä saimme seurata, kuinka kiehuessaan vesi muuttui ranskalaisen sipulikeiton tuoksuiseksi väriaineeksi.

Kattiloiden poristessa syvennyimme Kaijun kanssa tekstiilityön osalta Ilmiömme arviointikriteereihin. Arviointikriteerien tarkoituksena on auttaa Kaijua, tekstiilityön didaktikkoa, arvioimaan Kellukkeen ilmiöprosessia. Arviointikriteerien keksiminen oli yllättävän haastavaa ja samalla saimmekin oivalluksen siitä, kuinka vaikeaa käsityöprosessia on numeerisesti arvioida. Tällaiset arviointikriteerit saimme lopulta aikaiseksi:

KELLUKKEEN ARVIOINTIKRITEERIT TEKSTIILITYÖN OSUUDELLE

ARVIOINTI-KRITEERIT ARVOSA-NALLE	SUUNNITTELUPROSESSI (ryhmätapaamiset + blogi)	SUUNNITELMA TOTEUTUKSESTA (kirjallinen tuotos)	REFLEKTOINTI (blogi + kirjallinen tuotos)
5	Kelluke on oppinut tunnistamaan mahdollisia ongelmakohtia ja löytämään monipuolisia ratkaisuvaihtoehtoja. Kelluke on myös pohtinut erilaisia eriyttämismahdollisuuksia.	Suunnitelma on toteutuskelpoinen (aika ja ikätaso) 6. luokalle ja se antaa opettajalle toimivia työkaluja rajata projektia ja ohjata ryhmää joustavasti.	Kelluke suoriutuu ilmiöprosessista erinomaisesti ja on oppinut uutta käsityöprosessin toteuttamisesta koulussa.
4	Kelluke on oppinut tunnistamaan mahdollisia ongelmakohtia ja löytämään ratkaisuvaihtoehtoja.	Suunnitelma on toteutuskelpoinen (aika ja ikätaso) 6. luokalle ja se antaa opettajalle toimivia työkaluja ohjata ryhmää joustavasti.	Kelluke suoriutuu ilmiöprosessista kiitettävästi ja on oppinut uutta käsityöprosessin toteuttamisesta koulussa.
3	Kelluke on oppinut tunnistamaan mahdollisia ongelmakohtia.	Suunnitelma on toteutuskelpoinen 6. luokalle (aika ja ikätaso) ja se antaa opettajalle toimivia työkaluja rajata projektia.	Kelluke suoriutuu ilmiöprosessista hyvin ja on oppinut uutta käsityöprosessin toteuttamisesta koulussa.

Mutta takaisin värjäyksen ihmeelliseen maailmaan. Kun noin tunnin keittymisen jälkeen sipulien kuorista oli saatu hyvät väriliemet, ne jätettiin jäähtymään.

Jäähdyttyään tarpeeksi sipulinkuoret siivilöitiin pois. Tämän jälkeen villavyyhdit laitettiin likoamaan veteen, jotta väriliemi imeytyisi paremmin kuituihin.  Seuraavaksi vyyhdit pääsivät 90 asteiseen väriliemeen uiskentelemaan. 

Koko prosessin aikana tuli välttää suuria lämpötilan vaihteluita, jotta villalanka ei huopuisi. Noin tunnin kuluttua vyyhdit olivat värjäytyneet ja valmiita huuhdeltavaksi. Hienot syksyn värit saaneet värivyyhdit jätettiin kuivumaan ja odottelemaan neulontapuikkojen käsittelyä. Leikittelimme ajatuksella, että jokainen neuloisi oman tilkkunsa Kellukkeen yhteiseen tilkkutäkkiin. Jätetään idea hautomaan J

Värjäysprosessi osoittautui mukavaksi, mutta yllättävän paljon aikaa vieväksi toiminnaksi. Tuntui hienolta päästä ainaisen istumisen ja puhumisen sijaan tekemään käsillä ja näkemään oman työn tulokset saman tien.

Tarkemmat värjäysohjeet esimerkki materiaalit värjäykseen löydät tämän linkin takaa.

Lukuloma

Tapasimme viimeksi 24.9. Kaisun kanssa, jolloin kaksi pienryhmää oli jo ehtinyt käydä 6-luokkalaisten luona tekemässä alkuharjoituksen ilmiöömme liittyen. Harjoituksen tarkoituksena oli kartoittaa, minkälaisia ajatuksia 6-luokkalaisilla on tulevaisuudesta ja minkälaisia haaveita heillä on. Kaisun tapaamisessa keskustelimme kouluissa tehdyistä harjoituksista. Vedetyistä tunneista on myöhemmin tulossa tuntisuunnitelmat ja päivitykset blogiin.

Vedetty harjoitus kuului alkuperäiseen 10 tunnin jaksosuunnitelmaamme. Jaksosuunnitelmaan oli suunniteltu aloitustunti, jonka tavoitteena oli kartoittaa alkutietoja ja motivoida oppilaita tulevaan projektiin. Viime tapaamisessamme tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että jätämme ensimmäisen tunnin jaksosuunnitelmastamme pois, koska se ei ole opettajalle välttämätön. Pohdimme sitä, pystyykö opettaja käyttämään hyväkseen oppilailta saatua aineistoa järkevästi valtakunnallisen opintosuunnitelman raameja seuraten. Päätimmekin siis ottaa aineistojenkeruun mielenkiintoisena ja hyvänä kokemuksena, mutta suunnitella lopputunnit kuitenkin ilman niitä.

Yhtäläisyyksiä lasten tuottamassa aineistossa löytyi kuitenkin Helsingin Yliopistossa tehdyn Sofia Tammi- tutkimuksen kanssa. Molemmissa korostuivat perheen tärkeys tai perhesuhteet, sosiaalinen hyvinvointi ylipäätään, materiaalinen hyvinvointi, sekä turvallisuus ja kuuluvuuden tunne.

Tällä hetkellä Kelluke lisää omaa asiantuntijuuttaan Kestävä tulevaisuus -aiheeseen tutustumalla kirjallisuuteen. Toistaiseksi olemme siis olleet lukulomalla. Luemme tällä hetkellä kirjoja Tutkiva oppiminen käytännössä ja Hyvän mielen vaatekaappi. Lisäksi luemme Kaisu Mälkin artikkelia Theorizing the Challenges to Reflection. (Tarkemmat lähdetiedot lähdeluettelosta.)