23.1.2014 Toiminta edellä!

Kellut viettivät ensimmäiset 3 tuntia keskenään, myöhemmin tapasimme Ulla-Maijan. Aluksi olimme pienryhmissä, joissa pohdimme mikä meitä kiinnostaa ja mitä haluamme konkreettisesti tehdä. Tässä kolmen pienryhmän ehdotukset:

Ryhmä 1:

-          mindfulness, teoriaa
-          toiminnallisia harjoituksia ryhmän kesken
-          oivalluksia, oma matka – ryhmän matka

Ryhmä 2:

-          ajattomuus, hetkessä eläminen
-          omat flow-tilat, analysoidaan, etsitään yhtäläisyyksiä
-          luodaan ajatonta viikkoa/koulupäivää
-          erilaiset aikakäsitykset, vanhukset vs. lapset
-          ex-tempore hetket kadonneet?
-          kiire, kiireen tunne
-          mindfulness -> apua oppimiseen
-          vanhuksien haastattelu ajasta

Ryhmä 3:

-          ajaton viikko/päivä
-          miksi me ajatellaan, että se on järkevää? teoriaa
-          yhteiskunnan ja itsen kannalta
-          elämme itse ajattoman viikon
-          ajan antaminen vanhuksille

Tämän jälkeen huomasimme, että kaikilla on mielessä saman tyyppiset asiat. Kaikkia kiinnosti kiireettömyys, toiminnallisuus ja ajaton päivä tai viikko. 

Sen jälkeen alkoi haastava vaihe. Meidän piti päättää kuinka lähdemme käytännössä toteuttamaan ilmiötämme. Ryhmä oli selvästi erimielinen siitä, lähdemmekö teoria vai toiminta edellä. Toiminta edellä tarkoitti sitä, että ensin koemme asioita itse ja sen jälkeen pohdimme teoriaa toiminnasta heränneiden kysymysten avulla. Teoria edellä olisi tarkoittanut sitä, että ensin etsimme teoriaa, jonka jälkeen suunnittelemme toiminnalliset hetket. Lopulta äänestimme ja tulos oli enemmistön äänillä se, että menemme toiminta edellä. Tähän lopputulokseen todennäköisesti vaikutti paljon se, että halusimme nimenomaan itse kokea ilmiön, jotta voisimme siirtää sen myös tulevaisuudessa kouluun.

Näistä vaihtoehdoista äänestimme, alempi otettiin käyttöön.

Sitten tapasimme Ulla-Maijan, jolle kerroimme, että lähdemme työstämään ilmiötä toiminta edellä. Olimme miettineet edellisen tunnin lopussa, minkälaisia toiminnallisia harjoituksia haluamme tehdä. Alusta asti olemme pohtineet sukupolvien välistä kuilua ja sitä kuinka vanhukset ovat jääneet kaukaisiksi. Siksi koko ryhmä halusi lähteä tapaamaan vanhuksia ja keskustella heidän kanssaan nykyajasta, arvoista ja merkityksellisistä hetkistä. Heidi oli jo soittanut palvelutaloon jonne pääsisimme käymään heti tulevana maanantaina. Ulla-Maija antoi siis meille aikaa kehitellä tapaamistamme. Päädyimme siihen, että emme kirjoita muistiinpanoja paikan päällä ja pidämme tapaamisen melko avoimena ilman liiallisia suunnitelmia. Halusimme nimen omaan antaa vanhuksille meidän aikaamme ja olla hetkessä heidän kanssaan ilman kiirettä. Olimme jo useamman kerran pohtineet sitä, että usein elämä on suorittamista ja kaikella on lähes aina tavoite. Joten jos emme asettaisi liian tarkkoja tavoitteita, pystyisimme todennäköisemmin heittäytymään hetkeen kellumaan.

Tässä aikataulu- ja toimintasuunnitelman raakile.

 Ulla-Maijan tapaamisen aikana meille heräsi tällaisia kysymyksiä:

-          Mistä voimaannuttavia kokemuksia saa?
-          Onnistuuko heittäytyminen erilaisissa tilanteissa?
-          Tarvitaanko harjoittelua/tarvitseeko osata tehtävää asiaa ainakin jonkin verran, että uskaltaa heittäytyä ja osaa nauttia?
-          Millä tavalla keksiä omia vahvuuksia?
-          Rohkeus hypätä tuntemattomaan?
-          Miten oman ulottavaisuuden löytää?
-          Voiko suorittaa ajattomasti? Liittyykö aika ja suorittaminen yhteen?

-          Mitä ajattomuus on? Rutiinien rikkomista?
-          Mitkä ovat sinulle tärkeitä hetkiä? Hetkiä, joita et ikinä unohda?