"Positiivist läppää" Mäntymäen koululla

Kävimme maanantaina 13.10. Kauniaisessa sijaitsevassa Mäntymäen koulussa, jossa pääsimme järjestämään kolmelle kuudennelle luokalle teemapäivää. Teemapäivän aikana käsittelimme ulkonäköön ja vaatteisiin kohdistuvia ennakkoluuloja ja tulemaan niistä tietoisiksi. Toimimme luokissa ohjaajapareittain ja tätä varten saimme avuksemme Soljan ja Kaisan toisesta pienryhmästä.

Aloitimme päivän  yhdessä kaikkien kutosten kesken rikkomalla jäätä yhteisen Henkselihousut-hassutteluleikin parissa. Tila saatiin sekasorron partaalle hetkessä hetkessä, kun noin 60 oppilasta ja ohjaajaa sinkoili päättömästi aulatilassa. Jälkikäteen ilmeni, että tilanne oli herättänyt erilaisia tuntemuksia ohjaajissa. Toiset kokivat tilanteen kaaosmaisena ja hämmentävänä, kun taas toiset kokivat sen toimivan juuri tarkoituksenmukaisesti, tunnelmaa rentouttaen.

Leikin jälkeen jakauduttiin kolmeen sekaryhmään ja siirryttiin luokkiin. Luokissa syvennyttiin hahmotyöskentelyyn, jossa oppilaat pääsivät pienryhmissä ”antamaan elämän” valokuvan henkilölle pelkästään ulkonäön perusteella. Oppilaita haastettiin myös pureutumaan syvemmin hahmon ajatusmaailmaan ja miettimään onko siinä ristiriitaisuutta hahmon ulkonäön ja puheen kanssa. Tässä työskentelyn vaiheessa huomasimme ohjaajina, kuinka haasteellista on saada oppilaat asettumaan toisen asemaan ja ajattelemaan pintaa syvemmältä. Totesimme, että työskentely olisi vaatinut enemmän aikaa. Toisille näytti olevan myös haastavaa työskennellä vieraampien oppilaiden kanssa. Toisaalta toiset oppilaat näyttivät pitävän sekaryhmissä toimimisesta.

Seuraavalla tunnilla syvennyttiin hahmojen maailmaan draaman keinoin. Hahmot laitettiin kohtaamaan erilaisissa tilanteissa ja paikoissa, joissa hahmojen välille syntyi ristiriitoja. Oppilaat pääsivät esittämään kohtaukset valitsemallaan tavalla (patsas, näytelty kohtaus, pantomiimi etc.) ja ohjaajat herättelivät niistä keskustelua. Keskusteluissa oppilaat muun muassa kertoivat omia kokemuksiaan vastaavanlaisista tilanteista, miettivät kuinka voisivat itse vaikuttaa tilanteiden kulkuun ja pohtivat mitä hahmot voisivat ajatella tai sanoa. Yhden ryhmän kohdalla hedelmällinen keskustelu virisi siitä, miten ulkonäkö vaikuttaa auttamishalukkuuteen. Kaiken kaikkiaan ohjaajien kesken juuri päivän aikana käydyt keskustelut oppilaiden kanssa koettiin päivän tärkeimmäksi anniksi.

Päivä päätettiin yhteisesti kaikkien luokkien kesken kuulemalla palautetta päivästä oppilailta asettamalla paperi keskelle lattiaa ja pyytämällä oppilaita ottamaan paikkansa tilassa suhteessa paperiin siten, että mitä lähemmäksi paperia asettuu, sitä miellyttävämmäksi on päivän kokenut. Ohjaaja kulki tilassa ja asettaessaan käden oppilaan olkapäälle, hän pyysi tätä kertomaan tuntemuksistaan lyhyesti. Saatuja kommentteja:

”Ihan erilaista, kuin viime vuosina. Ja positiivisella tavalla.”

”Ihan kivaa.”

”Olis ollu kivempi tehdä tuttujen kanssa.”

”Aika sellast läppää, positiivist läppää.”

”En mä tiedä. No, nakkivene.”

”Kivaa.”

Jäimme päivän päätteeksi keskustelemaan päivästä ja kuulemaan jokaisen ryhmän kokemuksista. Huomasimme, kuinka suuri vaikutus ryhmän ja pienryhmän keskinäisellä dynamiikalla oli toiminnan sujuvuuteen. Ilmeni, että meillä oli ollut kolme täysin erilaista ryhmää. Jossain ryhmässä osallistuminen toimintaan oli aktiivista ja toiminta eteni suunnitelmien mukaisesti, kun taas toisessa ryhmässä osallistujien oli vaikeampaa heittäytyä toimintaan, minkä vuoksi suunnitelmia päädyttiin muuttamaan. Huomasimme myös kuinka haastavaa on saada herätellyksi keskustelua ilman, että syöttää sanoja oppilaiden suuhun. Myös oikeaan asiaan tarttuminen koettiin vaikeaksi. Muun muassa näiden asioiden vuoksi oli helpottavaa työskennellä luokassa pareittain, jolloin molemmat saivat tukea toisistaan ohjaustilanteissa.

Jälkikeskustelussa heräsi tarve koota päivä esimerkiksi mielipidejana-harjoituksen tms. avulla, jolloin oppilaat pääsisivät itse pohtimaan käsiteltyä aihetta vastaamalla erilaisiin väitteisiin kyllä/ei. Yksi ryhmistä oli käyttänyt kyseistä janaa ja huomannut sen toimivaksi. Muutenkin koimme tärkeäksi, että päivän päätteeksi käsiteltyä teemaa sanoitetaan ”me-hengessä”, eikä opettajamaisena paasauksena. Tämä koettiin kuitenkin haastavaksi asiaksi, jota tulisi harjoitella lisää.

Teemapäivän seurauksena saimme lukuisia uusia ideoita ja muutosehdotuksia jaksosuunnitelmamme kolmeen viimeiseen tuntiin. Huomasimme myös, että kolme oppituntia on tavattoman lyhyt aika tämän kaltaisen aiheen työstämiseen ja joudummekin miettimään, kuinka rajata aihetta. Saimme jälleen todeta, ettei ole niin valmista ja hyvää suunnitelmaa, etteikö sitä tarpeen tullen kannattaisi soveltaa.

Kaiken kaikkiaan olimme tyytyväisiä teemapäivään ja koimme sen ainutlaatuisena oppimiskokemuksena. On tärkeää välillä opintojen ja hienojen suunnitelmien keskellä päästä hetkeksi kiinni todelliseen kouluarkeen. Olisikin toivottavaa useamman kurssin puitteissa käväistä koulumaailmassa.

Terkuin: Marjo, Viivi, Annina ja Heidi